Kestävyysopetusta Joutsenon Opistolla - parempaa maailmaa luomassa

22.08.2022

Ai miltäkö lukuvuosi 2021-2022 näytti kestävyystieteen opettajan näkökulmasta? Täytyy myöntää, että vuosi oli rankka mutta silti sitäkin antoisampi ja opettavaisempi. Vuoteen mahtui kestävyysasioiden opettamista, ympäristökasvatusta, olemista olemisen tunneilla, paljon yleissivistäviä oppitunteja, kestävän kehityksen sertifiointiprosessi ja ennen kaikkea syvällisiä keskusteluja oppijoidemme kanssa. Ai niin, pidimmehän me yhden kestävän kehityksen seminaarinkin.

Kestävyystieteen opettaminen ei aina ole helpoin tehtävä ja vaatii kykyä asettua kuulijan rooliin sekä herkkyyttä tunnistaa erilaisia tunteita ja asenteita. Myötätuntoinen suhtautuminen, kannustava ilmapiiri ja olemassa olevien toimintatapojen tiedostaminen ja hyväksyminen ovat oleellisia asioita kestävyysopetuksessa täällä Joutsenon Opistolla. Opetuksen tavoitteena ei ole pakottaa oppijoita tiettyyn muottiin ja toimintamalliin, vaan herättää ajattelemaan ja kyseenalaistamaan sekä kannustaa toimimaan oman näköisesti. Siksi menneen lukuvuoden palkitsevimpia asioita olikin kuulla seuraavanlaisia spontaaneja kommetteja oppijoiden lausumana:

"Enpä ollut tätä asiaa tästä näkökulmasta aiemmin ajatellut."

"Tämä sai minut pohtimaan asiaa lisää."

"Sovelsin tunnilla oppimaani jo työssäni."

"Nämä ovat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita."

"Osaan nykyisin paremmin kuvata ja sanoittaa omaa luontosuhdettani."

"Olet avannut käsitystäni siitä, mitä kestävä kehitys tarkoittaa."

Nämä hetket ovat myös vahvistaneet omaa käsitystäni siitä, että kestävyys, ympäristö ja empaattinen luontosuhde ovat teemoja, joiden äärellä haluan työskennellä ja joiden pariin haluan ohjata myös muita ihmisiä. Kun näkee ja kuulee oppijan oivalluksen ja mielenkiinnon heräämisen, voi todella tuntea, että tässä aiheessa olemme olennaisten ja tärkeiden asioiden äärellä.

Kestävyysasioiden tärkeyttä korostaa erityisesti niiden henkilökohtaisuus, sillä loppupelissä kyse on yksilön omista valinnoista ja toiminnasta. Asia, jota ei voi liikaa painottaa on jokaisen oma keskustelu itsensä kanssa siitä, miksi toimin niin kuin toimin? Kun tulemme tietoisiksi toiminnastamme, pystymme vaikuttamaan siihen. Tässä kohtaa myös myötätunto astuu peliin mukaan. Myötätuntoinen suhtautuminen itseen ja omiin aiempiin tottumuksiin on avain, joka mahdollistaa muutoksen, sen sijaan, että ottaisimme houkuttelevan uhrin ja luopumisen näkökulman. Kestävän tulevaisuuden rakentaminen ei ole luopumista vanhoista tottumuksista, vaan parempien, merkityksellisempien ja aidosti onnellisuutta lisäävien asioiden saamista. Tämä näkökulma unohtuu liian usein ja nyt on aika keskittyä siihen. Näin me teemme Joutsenon Opistolla!