Taide elämässäni, elämän taiteilijana

09.06.2025

Sain Joutsenon opiston uutiskirjeen sähköpostiini helmikuussa. Ratkaisukeskeisen taideterapian opintojakso herätti kiinnostuksen, eräänlaisena kutsuna johonkin uuteen.  Kurssikuvaus tässä kirjoituksessa erittäin vapaasti kiteytettynä: "kutsuna tutkimaan ja kehittämään omaa luovuutta tekemällä, kokeilemalla ja jakamalla".  

Utelias kiinnostus heräsi. Olin aiemmin tutustunut  työssäni ratkaisukeskeisyyden  periaatteisiin. Ratkaisukeskeisyyden, kuvataiteen ja siihen liittyvien menetelmien yhdistelmä viehätti.  Ja jännittikin. Mitä tämä tarkoittaisi käytännössä?  Kurssikuvauksessa mainittu 'Taideterapeuttiset menetelmät' tuntui myös pelottavalta. Mitä tekemistä minulla voisi olla terapeuttisten menetelmien kanssa?  Taidekin tuntui sanana vaikealta, koin olevani pikemminkin multinäprääjä, suloisen turhuuden erikoisasiantuntija omine askarteluineni. Vahvassa muistissa kuusivuotiaan ensimmäinen piparitalo sekä vessa- ja talouspaperirulla-askartelut ja itse paperisilpusta  tehdyt kimalteet.

Kysyttyäni lisätietoja Opistolta, ilmoittauduin kevään kurssille. Kokosin kurssikirjeessä kuvatun tarvikelistan mukaisia maalaustarvikkeita, omilla askastelulempparilla höystettynä, ja maaliskuussa suuntasin Opiston vintille.  Pääsin mukaan Hyvinvoiva keho ja mieli-linjan 2024-25 lämminhenkisen ryhmään. 

Tästä tuli inspiroiva elämän kevät. Opintokokonaisuuteen kuului teoriaa, tekemistä, tarinoita ja tarvikkeita Opiston puolesta. Lähipäiviä, itsenäistä työskentelyä ja monenlaista ajatusten vaihtoa lempeän energisoivassa,  turvallisessa ilmapiirissä. Oli tilaa ja aikaa tunnustella,  tunnistaa ja tutkia omia voimavaroja, unelmia ja tulevaisuuden toiveita.

Päivien aikana tutustuimme ratkaisukeskeisyyden keskeisiin periaatteisiin, teimme erilaisten tehtävien innoittamina omia kuvituksiamme monenlaisia tekniikoita ja välineitä hyödyntäen. Välillä kokemuksiamme ja ajatuksiamme jakaen, välillä kukin omaan luomisen maailmaan uppouten.  Akryylimaalit, vesivärit, öljy- ja pastelliliidut, tussit, puuvärit, kimalleliimat sormilla, sudeilla, pensseleillä ja teloilla leviteltyinä eri kokoisille arkeille saivat uuden muodon kuvatessamme tavoillamme tulevaisuuden haaveitamme ja matkaamme tästä hetkestä  tulevaisuuskuvaan. Henkilökohtaisen matkakertomuksemme kokosimme kukin kirjastosta poistetuista kirjoista laatimiimme portfolioihin.

Kimalleliimamaalarin matkassa Boabap-puulle

Portfoliooni tuli ennestään rakkaita ja tuttuja pinkin eri sävyjä, ja kimalteita. Pitkän tauon jälkeen tutustuin uudelleen vesiväreihin ja öljyväriliituihin. Kokeilin pastelliliituja, kuvakollaasitekniikkaa, suurensuurta tapettiarkkia maalausalustana. Joulukoristeet, karkkipaperit ja aiemmat maalaukseni muuttivat muotoaan kirjani sivuilla. Samalla jostain näkymättömästä tuli näkyvää. Toiveista ja tunteista tutumpia.  Kokeilut, ihmettely, epävarmuus, olemisen epämukavuus, yllättyminen, ilo, leikkisyys, huolettomuus. Värit, kimallus, höyhenet, helmet...sisäisen harakkani aarteet. Mukana myös kanssakulkijoiden inspiraatiot, jaettu kauneus ja oivallukset.

Olemisen vapaudessa. Elämän keväässä hento aavistus, kuin taide elämässäni Boabap-puussa, johon puhkeavat lehdet.

Elämän taiteilija, kimalleliimamaalari, Sari Pellikka