Muistoja Joutsenon Opistolta 1960-luvulta: Seppo Teräväinen

09.06.2025

^{Haastattelijana Kira Pesonen}

Vuonna 1964 Seppo Teräväinen aloitti opintonsa Joutsenon Opistossa. Takana oli kauppakoulu, ja edessä kansankorkeakoulun vuoden kestävät opinnot. Opistolla ei vielä ollut varsinaisia linjoja, vaan opiskelijat osallistuivat monipuolisesti kaikkeen yleissivistävään opetukseen. Joutsenon Opistolla oli silloin kansanopisto ja kansankorkeakoulu erikseen.

Opistoelämä 60-luvulla oli tiivistä ja yhteisöllistä. Oppilaita oli noin 60–70, ja he asuivat opiston tiloissa: tytöt pihan oikealla puolella olevassa rakennuksessa, pojat vanhan puutalon yläkerrassa, jonka alakerrassa sijaitsi keittiö.

– Opiston ympäristö on täysin muuttunut, nykyisiä rakennuksia ei kaikkia ollut. Pihalla ei näkynyt silloin ainuttakaan autoa.

Yhteisöllisyys näkyi arjessa ja juhlassa. Iltaisin pelattiin pallopelejä opiston voimistelusalissa, tai kevään tullen pihalla, ja vietettiin muutenkin vapaa-aikaa yhdessä. Kuorolaulua harjoiteltiin juhlia varten, ja sen opettajana toimi rehtoripariskunnan vaimo, jonka opetus jäi pysyvästi muistoihin.

Liikunta oli tärkeä osa opiston elämää, ja hiihtokilpailuja käytiin vakavasti, mutta vain leikkimielisen vakavasti. 

– Osallistuimme jopa kisamatkoille Ruokolahden kristilliselle opistolle ja Lahden kansanopistoon.

Opiskelu opistolla oli Teräväisen mukaan "mainiota". Se oli yhdistelmä yleissivistäviä aineita, kuten matematiikkaa, historiaa ja äidinkieltä, sekä paljon yhdessä tekemistä.

– Meillä oli todella tiivis ystäväporukka, ja yhä muistelen lämpimästi opiskelutovereita. Esimerkiksi Esko Varis, josta tuli myöhemmin kansakoulun opettaja, jäi ystäväpiiriini pysyvästi. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla mitä heistä kaikista lopulta tuli. 

Opintojen oheen mahtui myös jännittäviä sattumuksia. Yksi mieleenpainuvimmista oli, kun oppilaitoksen kassa varastettiin. Tapaus johti kuulusteluihin, ja lopulta selvisi, kuka oli syyllinen, ja henkilö erotettiin.

– Se oli aikamoinen yllätys, että näin joku toimi ja kuvitteli ettei jäisi kiinni. Mutta jäi kyllä mieleen aikamoisena jännittävänä tapahtumana!

Opiston opiskelijat pääsivät myös opintomatkoille. Yksi merkittävimpiä suuntautui Kuopioon, jossa käytiin tutustumassa ortodoksiseen kirkkoon ja museoon sekä Minna Canthin jalanjälkiin. Rehtori Sauli Nieminen vaimoineen ajeli hevoskieseillä ympäri Kuopiota, ja tätä näkyä olivat oppilaat hieman hyväntahtoisella huumorilla seuranneet.

– Esiinnyimme myös Kotkassa kansantanssiryhmän kanssa, jota itse vedin. Hyvä esimerkki pienestä maailmasta on, kun myöhemmin harrastin kansantanssia Lappeenrannan Rajan Nuorissa, niin parinani oli opiston keittiöhenkilökuntaan kuuluva nuori nainen.

Joutsenon Opistolla oli opiskelijan elämään suuri merkitys. Seppo Teräväinen ei ollut käynyt oppikoulua, mutta opiston rehtorin kannustuksesta päätyi harjoitteluun Imatran kauppalalle.

– Kukaan muu ei ollut minua koskaan ennen opintoihin ja työelämään liittyen neuvonut ja auttanut, hän kertoo kiittäen Opiston opettajakuntaa. 

Harjoittelu kesti kaksi vuotta ja johti myöhemmin kauppaoppilaitokseen, vaikka polku ei ollut suoraviivainen.

– Kauppaoppilaitokseen pääsin ”keittiön oven kautta”, kun minulla ei ollut sinne koulutuksellisia edellytyksiä päästä. Soitin Kauppaoppilaitoksen rehtori Ojapellolle, että oliskos mahdollisuuksia päästä sisään? Hän katsoi paperini, ja totesi, että olen hyvä matematiikassa ja kirjanpidossa, ja tulikin pian vastaus, että tervetuloa tänne. Ammattiaineet olivat silloin paljon tärkeämpiä.

Seppo Teräväinen muistelee opiston opettajakuntaa  lämmöllä. Oppilaita kohdeltiin hyvin, eikä koskaan mitään negatiivista tapahtunut, eikä oppilaita esimerkiksi kiusattu tai mollattu. Eräästä nuoresta naisesta silloinen rehtori oli esimerkiksi sanonut, että "se on niin fiksu, että ei tarvitse kuin istua pyllyllään koulun penkissä, niin se oppii!” Teräväinen muistaa tämän kannustavan lauseen vieläkin, ja pohtii, mitä tästä fiksusta nuoresta naisesta mahdollisesti lopulta tuli.

Aikoja on mielenkiintoista vertailla. Nykyisin opistolla Teräväisen mukaan saatetaan käydä vain kurssien ajan päivisin, mutta 60-luvulla opiskelijat elivät ja hengittivät opistoelämää ympäri vuorokauden.

– Meille Joutsenon Opisto oli kuin toinen koti. Yhteisöllisyys, ystävyys ja tekemisen ilo olivat jatkuvasti läsnä. Kävimme kotona ainoastaan viikonloppuisin, muuten kaikki vapaa-aika vietettiin yhteisissä puuhissa opistolla. Tulipa siellä pieni romanssinpoikanenkin eräälle pariskunnalle, mutta he seurustelivat opintojen jälkeen vain hetken.

Lopuksi hän haluaa lähettää terveiset nykypäivän nuorille:

– Opistovuosi on erinomainen välivuosi. Sen aikana voi huilia, verrytellä aivojaan ja valmistautua tuleviin opintoihin, erityisesti nykyään, jos suunnittelee taiteellista uraa.