Tikapuut yliopistoon
Minulle valkeni lukion toisella luokalla, että haluan opiskelemaan suomen kieltä yliopistoon. En tarkalleen tiennyt, mitä aine tulisi sisältämään ja miksi haluaisin valmistua, mutta suomen kieli vaikutti kiinnostavalta, koska pidin erityisesti kieliopista. Hain abivuonna 2005 kahteen yliopistoon, mutta harmikseni en päässyt kumpaankaan. Loppukesästä aloin miettiä seuraavaa vuottani ja muistin opinto-ohjaajan suositelleen Joutsenon Opiston suomen kielen ja kirjallisuuden linjaa, jos yliopiston ovet eivät ensimmäisellä kerralla aukeaisi. Päätin hyödyntää välivuoden, jotta seuraavalla kerralla olisi helpompi päästä yliopistoon sisään, ja lähetin siis hakupaperit Joutsenoon.
Monet päivittelivät sitä, miten uskalsin lähteä niin kauas opiskelemaan, sillä kotoani Etelä-Pohjanmaalta oli Joutsenoon lähes 400 km. Itse olin vain iloinen, että pääsin oikein kunnolla koettamaan, miten elämässä selviytyy aivan vieraalla paikkakunnalla, josta en tuntenut ketään entuudestaan. Oli ainakin pakko tutustua uusiin ihmisiin. Opiskelut vaikuttivatkin jo alusta mukavilta, ja tahti oli odotettua löysempi. Suurin osa oli itsenäistä työtä, mikä sopi minulle hyvin. Otin heti alussa tavoitteeksi opiskella molemmat perusopinnot loppuun, vaikka keväällä työmäärän kasvaessa melko suureksi sain todella tehdäkin töitä. Tarkan aikataulun tekeminen oli välttämätöntä, jotta sai kaikki työt aikanaan palautettua. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu kuitenkin, että 55:stä opintopisteestä selvisi todella helpolla ja tulen varmasti vielä muistelemaan kaipauksella vapaa-aikaa, jota etenkin syksyllä opiskelujen alkuvaiheessa oli kiteytettynä paljon.
Opiskelujen lisäksi opistolta löytyi muutama hyvä kaveri, ja lisää ystäviä löysin vapaa-ajalla Lappeenrannasta. Parhaimpiin kavereihin on tullut pidettyä melko tiiviisti yhteyttä, joten vuosi ei ollut turha siinäkään mielessä. Opiskelujakso oli kotona asumisen jälkeen hyvä itsenäistymisvuosi - tarpeeksi paljon piti tehdä itse, mutta tarpeeksi paljon oli tarjolla neuvoa, jos sitä halusi. Viihtyvyys Joutsenossa oli hyvin paljon itsestä kiinni, ja tekemistä järjestämällä aika ei käynyt pitkäksi.
Joutsenon vuoden jälkeen hain kolmeen yliopistoon, ja pääsykokeet onnistuivat hyvin. Niitä ei tarvinnut edes paljon jännittää, koska edellisenä vuonna oli tullut jännitettyä jo tarpeeksi. Vuoden aikana kertyneistä tiedoista oli paljon hyötyä kokeissa, mutta luin myös pääsykoekirjat melko hyvin. Pääsin ykköspaikkaani Helsingin yliopistoon, ja onnekseni kaksi parasta kaveriani entisestä ryhmästä pääsivät samaan kouluun. Nyt olen aloittanut yliopisto-opinnot, enkä kadu sitä, että tuli Joutsenossa vuosi vietettyä. En vielä tiedä, miksi haluan isona tai mitä kaikkea tulen opiskelemaan, mutta nyt olen siellä, minne halusinkin.