Sattuma auttoi kuuntelemaan sydämen ääntä
Muistan tuon heinäkuisen päivän, kun postiluukusta kolahti kirje Joutsenon opistosta. Siihen mennessä oli kesä tuntunut tuoneen pelkkiä pettymyksen kyyneleitä silmilleni. Ei ollut tiedossa koulutuspaikkaa ammattikouluista, joihin hain, ei ollut tietoa tulevasta syksystä eikä töitäkään ollut tiedossa. Kaikki tuntui menevän penkin alle, mutta muistin, että Joutsenon opistosta oli tullut aiemmin keväällä esite ja ajattelin, että sinnehän minä menen. En tiennyt tarkalleen, mitä menisin lukemaan, vaan valitsin sieltä vaihtoehdon, joka tuntui kaikkein parhaimmalta eli siis suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot. Olinhan aina tykännyt äidinkielen tunneista koulussa. Ja kun avasin tuon postiluukkuun saapuneen kirjeen ja huomasin, että minut oli hyväksytty opiskelemaan Joutsenon opistoon, purskahdin itkuun ja tällä kertaa ne olivat onnen kyyneleitä, joiden takaa saattoi huomata hymyn ja sen, kuinka onnellinen tämä neiti sinä hetkenä oli. Tuntui kuin tulevaisuus oli alkanut näyttää hurjan valoisalta.
Nyt tuon kirjeen saapumisesta on kulunut vuosi ja tuntuu kuin tuo hyväksymiskirje ja sen jälkeinen vuosi olisi ollut yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Silloin en tarkalleen tiennyt, mitä halusin. Luulin haluavani opiskella ammattikoulussa kosmetologiksi ja olin sitä mieltä vielä pari kuukautta sitten. En kokenut olevani tarpeeksi hyvä mennäkseni yliopistoon opiskelemaan. Tuntui, että en minä siellä "fiksujen ihmisten" joukossa pärjää. Kuitenkin keväällä sitten hain ammattikoulujen lisäksi yhteen yliopistoon ja ensimmäistä kertaa. Ajattelin, että voihan sitä mennä katselemaan, millaiset pääsykokeet ovat. Edelleenkään minulla ei ollut kovin suuria odotuksia, että pääsisin sisälle tai edes kovaa intoa mennä yliopistoon. Minun on myönnettävä, että pääsykokeisiin lukeminen jäi todella heikoksi ja pääsykokeisiin menokin meinasi peruuntua...
Mutta kaikki sattumat ovat tuoneet minut tähän tilanteeseen, jossa nyt olen. Minut on hyväksytty opiskelijaksi Jyväskylän yliopistoon pääaineena suomen kieli. Ja kun tuo hyväksymiskirje tuli, niin siinä ei ollut enää mitään mietittävää, (vaikka olinkin myös tuonne ammattikouluun päässyt) sydän sanoi, että Jyväskylän yliopisto on minun paikkani.
Sattuma vei minut Joutsenon opistoon vuosi sitten. Ja tuo vuosi oli yksi antoisimmista vuosista, jonka nyt parikymppiseksi olen kokenut. Asuminen kaukana kotoa toi minulle runsaasti itsenäisyyttä. Opiskelijatoverit olivat aikuismaisia ja fiksuja - tosin en tuntenut itseäni yhtään sen tyhmemmäksi. Välillä oli mahtavia bileitä, jolloin sai olla hiukan hölmö, kun luennoilla ollessa ja tutkielmia tehdessä oli ainakin yrittänyt olla kovin fiksu. Se oli opistoelämää. Välillä otti päähän kaikki: opiskelut, piskuinen Joutseno, yhteisasuminen, genetiivit, partitiivit.. Mutta toisinaan kaikki oli mahtavaa: mukavat ja ammattitaitoiset luennoitsijat, mukavan pikkukylän leppoisat ihmiset, ihanat opistokaverit, akkusatiivit.. Ilman Joutsenon opistoa en olisi päässyt yliopistoon tai en olisi edes tajunnut sydämeni kuuluvan yliopiston luentosaleihin.
Monet haaveilevat yliopistoon pääsystä jo pikkutytöstä tai -pojasta lähtien, mutta minä en kuulu niihin. Ehkä se vaati kasan niitä epäonnen kyyneleitä, ennen kuin tajusin haluavani juuri tätä. Vaikka en pääsykoekirjaa lukenutkaan kunnolla ennen pääsykokeita, olin valmistautunut siihen huomaamattani jo vuoden ajan, Joutsenossa. Ilman ihanan luennoitsijamme verbiryhmien jankutusta, olisin minäkin saanut hylkäyskirjeen. Mutta toisin kävi. Ja jo pääsykokeen jälkeen sydämeni tuntui kuuluvan tuonne yliopistoon ja hymy väkisinkin yritti kasvoilleni ilmestyä. En silti uskaltanut uskoa pääseväni opiskelemaan, sillä olinhan ensimmäisten joukossa kokeen tehnyt ja autoon mennessäni, sanoin äidille: "Se tuntui helpolta." Tarvittiin siis monta sattumaa, ennen kuin aloin kuunnella sydäntäni ja sydämeni näyttää haluavan istua luentosaleissa ja kuulevan kauniiden suomen kielen sanojen lentelevän tutkielmissa ja diskurssianalyyseissa, puhumattakaan muutosta kolmensadan päähän synnyinseuduiltani. On siis kuunneltava sydäntä.